Konstantinopolisen Konsiilin Dogmaattisen Kiistanratkaisun Jälkeen Teologiset Riidat Leimahtavat Myöhemmän Rooman Historiassa

Konstantinopolisen Konsiilin Dogmaattisen Kiistanratkaisun Jälkeen Teologiset Riidat Leimahtavat Myöhemmän Rooman Historiassa

Konstantinopolin ensimmäinen konsiili vuonna 381 oli merkittävä tapahtuma varhaisessa kristinuskossa. Tuolloin keisari Theodosius I:n johdolla kokoontui joukko piispoja ja muita kirkonjohtajia, joiden tehtävänä oli ratkaista kiistaa Jeesuksen jumaluudesta. Keskiössä oli kysymys siitä, kuinka Jeesus Kristus liittyi Jumalaan Isään.

Kiista oli jo pidempään vienyt kiivasta keskustelua kristinuskon piirissä. Arianismin kannattajat, nimettynä Aleksandrialaisen papin Arius’n mukaan, väittivät että Jeesus oli luotu olento, joka oli alisteinen Jumalalle Isälle. Tämä näkemys kohtasi voimakasta vastustusta ortodoksiselta puolelta, johon kuului muun muassa Athanasios Aleksandrialaisen piispa. Ortodoksit pitivät Jeesusta täysin jumalaisena ja yhtäläisenä Jumalan Isän kanssa.

Konstantinopolisen konsiilin päätös vahvisti ortodoksisen näkökulman, tuomitten arianismin harhaoppina. Konsiili julisti Niikeneen uskontunnustuksen, joka korosti Jeesuksen jumaluutta ja yksimielisyyttä Jumalan Isän kanssa. Tämän päätöksen vaikutus oli valtava, sillä se vahvisti kristinuskon ortodoksisen version aseman Rooman valtakunnan virallisena uskontona.

Arianismi ei kuitenkaan kadonnut kokonaan Konstantinopolista. Se säilyi merkittävänä liikkeellä monissa osissa valtakuntaa ja aiheutti jatkuvia teologisia riitoja. Konsiiliin osallistuneet piispat olivat useimpien mielestä onnistuneet sovittelemaan kiistojen lähtökohtia. Kuitenkin arianismi nousi ajoittain uudelleen vahvempaan asemaan, mikä johti kirkon sisäisiin hajaannuksiin ja poliittisiin levottomuuksiin.

  • Konstantinopolisen konsiilin vaikutukset:
    • Vahvisti ortodoksisen kristinuskon asemaa Rooman valtakunnassa.
    • Johti Niikeneen uskontunnustuksen hyväksymiseen, joka on edelleen yksi tärkeimmistä kristittyjen uskonnottoista teksteistä.
    • Luonut pohjan jatkuville teologisille riidoille, jotka vaivasivat kristinuskoa vuosisatoja.

Kiistan ratkaisu Konstantinopolissa ei lopettanut arianismia kokonaan. Se pysyi kirkon sisäisenä kiistana ja ajoittain nousi uudestaan esiin.

Arianismi oli erityisesti suosittu germaanien keskuudessa, mikä johti lisäkohtiin Rooman valtakunnan kristillisessä yhdenmukaistamisessa. Germaanien uskonnollinen tausta erosi merkittävästi roomalaisten ja kreikkalaisten kristinuskoista. Heidän mielestään arianismi tuntui luonnollisempaa, koska se korosti Jumalan Isän valtaa ja Jeesuksen asemaa luotuna olentona.

Arianismin vaikutus Rooman valtakunnassa:

Ajanjakso Tapahtumat
300-luvun loppupuoli Arianismi leviää nopeasti ja saa kannattajia Rooman armeijassa ja germaanien keskuudessa.
400-luku Gootti kuningas Alariikki I kääntyy arianismiksi ja johtaa gootteja Roomaan.

Arianismin vaikutus Rooman valtakunnan historiassa oli monimutkainen ja pitkäkestoinen. Se vahvisti kirkon sisäisiä jakoja ja lisäsi poliittista epävakautta.

Konstantinopolisen konsiilin päätös oli merkittävä virstanpylväs kristinuskon kehityksessä. Se vahvisti ortodoksisen kristinuskon asemaa Rooman valtakunnassa, mutta samalla loi pohjan jatkuville teologisille riidoille ja poliittiselle levottomuudelle.

Arianismi ei kadonnut kokonaan Konstantinopolin konsiilin jälkeen. Se pysyi voimakkaana liikkeetä ja vaikutti Rooman valtakunnan uskonnolliseen ja poliittiseen maisemaan vuosisatoja.